Historia
Museo Miia-Milla-Manda sijaitsee rakennuksessa, joka rakennettiin Alar Kotlin ja Villem Seidran suunnitelmien mukaisesti Kadriorgin Lastenpuiston päärakennukseksi vuosina 1936 – 37. Oman aikakautensa uudenlaisen lasten vapaa-ajankeskuksen perusti Valtionpuistojen hallitus, jonka johdossa toimi silloisen valtionpäämiehen Konstatin Pätsin veli Peeter Päts. Lapset saivat viettää täällä laadukasta vapaa-aikaa Viron urheilun keskusliiton avustuksella ja asiantuntevien ohjaajien opastuksella. Päärakennuksen edessä sijainneissa uima-altaissa harjoiteltiin uintia, pelikentillä pelattiin pallopelejä sekä harjoiteltiin rytmiliikuntaa. Lapset saivat lisäksi osallistua laulutunneille sekä tutustua luontoon ja kotimaansa historiaan. Silloin tällöin tehtiin myös retkiä Tallinnan lähiympäristöön. Päärakennuksen suuressa ruokasalissa oli kallisarvoinen elokuvalaite. Rakennuksessa sijaitsivat myös pukeutumis- ja pesutilat, säilytystilat leikki- ja pelivälineille sekä henkilökunnan työ- ja asuintiloja.
Neuvostoaikana samoissa tiloissa toimi urheilukoulu. Pyöräily, uinti, pallopelit, voimistelu, hiihto ovat vain pieni luettelo asioista, joita lapset ovat täällä kautta aikain voineet harrastaa.
Vuosina 1953 – 62 tässä samassa rakennuksessa sijaitsi myös Tallinnan kaupungin TSN TK -merivyöhykkeen neljäs kirjasto, jonka käytössä oli pieni, vain 14 m² suuruinen huone.
Rakennus oli myös Reet Kriegerin vuonna 1978 perustaman legendaarisen Palestra -urheilutanssiyhdistyksen pitkäaikainen harjoittelupaikka.
Vuosien saatossa Lastenpuiston rakennelmat rappeutuivat. Vieressä sijainneet rakennukset, uima-altaat ja korokkeet purettiin. Myös päärakennuksen purkua pohdittiin. Kuitenkin onneksi vuonna 2003 tämä arvokas ympäristö- ja arkkitehtuurikokonaisuus liitettiin suojeltavien kohteiden joukkoon.
Vuonna 2007 aloitettiin Tallinnan kulttuuriperintöviraston avustuksella rakennuksen korjaustyöt ja 25. syyskuuta 2009 täällä avattiin Tallinnan Kaupunginmuseon uusi osa, Miia-Milla-Manda -museo. Lapset ovat jälleen enemmän kuin tervetulleita tähän taloon!
Ystävien huone
Tässä huoneessa kohtaavat kaksi mielenkiintoista aihetta.
Ensimmäiseksi hieman talomme historiaa:
Tämä talo, jossa Miia-Milla-Manda -museo toimii, on rakennettu lapsia varten ja vieläpä silloin, kun sinun isoisoäitisi oli lapsi. Tämä oli Kadriorgin Lastenpuiston päärakennus. Kuten tämän huoneen seinillä olevista valokuvista voi nähdä, saivat myös lapset ennen vanhaan leikkiä ja urheilla talon sisällä ja piha-alueella. Talon edessä paikalla, jossa on nykyisin pelikenttä, sijaitsi aikaisemmin uima-altaat. Tästä ajasta on muistona suuri liukumäki pelikentän keskellä. Tästä liukumäestä lapset pystyivät aikaisemmin liukumaan suoraan altaan veteen. Uimisen lisäksi altaissa järjestettiin purjehduskilpailuja leikkipurjelaivoille. Täällä pelattiin myös pallopelejä, voimisteltiin, laulettiin ja ajoittain tehtiin retkiä kaupungin ulkopuolelle. Huoneessa, jossa nykyisin on Miia-Milla-Mandan huone, oli aikaisemmin ruokailutila ja elokuvateatteri.
Vähän myöhemmin, kun sinun isoäitisi oli vielä pieni ja vielä silloinkin, kun oma äitisi oli pieni, toimi tässä talossa urheilukoulu. Lapset kävivät täällä harjoituksissa. Täällä kasvoivat uimarit, kaunoluistelijat, taitovoimistelijat, pyöräilijät, hiihtäjät, tanssijat ja muut urheilijat. Meidän talossamme on saanut alkunsa myös täysin uusi tanssityyli: urheilutanssi, jota täällä sai opetella useiden vuosien ajan tanssityylin luojan Reet Kriegerin johdolla. Talomme toimi myös Palestra -urheilutanssiyhdistyksen harjoituspaikkana.
Vielä ennen kuin Miia-Milla-Manda -museo pääsi avaamaan täällä ovensa, tarvitsi talo suurta remonttia. Talo oli erittäin huonossa kunnossa ja pelättiin, ettei taloa saisi enää lainkaan kunnostettua. Mutta onneksi sai. Ja on mukavaa, että talomme on jälleen olemassa lapsia varten!
Toinen tämän huoneen aiheista, minä ja ystäväni, on piilossa kahden lipaston värikkäissä laatikoissa.
Lipastoista voit löytää Tallinnan 32. oppikoulun oppilaiden kirjoitelmia heistä itsestään ja heidän ystävistään. Katso, pystytkö arvaamaan, kuka on kenenkin ystävä. Lasten piirustuksia ystävien kanssa vietetystä ajasta pääset katsomaan, kun ryömit kirjavan tilkkukankaisen munan sisälle. Lipastoiden kätköistä voi aina löytää yllätyksiäkin…
Ystävien huoneen salaisuudet kutsuvat luokseen!
Ystävämme luonto
Tämä huone on kiinnostava, sillä täällä on sellaisia asioita, joita tavallisesta huoneesta ei löydä. Täällä on omena- ja päärynäpuu, täällä on sieniä, ruohomatto ja hyönteisiä, jopa tähtitaivas on tuotu tänne.
Luonto on ihmisen ystävä. Luonnon ansiosta meillä on puhdasta ilmaa hengitettäväksi, puhdasta vettä juotavaksi ja puhdasta ruokaa syötäväksi. Ilman näitä kolmea tärkeää asiaa emme pystyisi edes elämään.
Mutta onko ihminen luonnon ystävä? Pitääkö ihminen huolta luonnosta? Tuntuu, ettei aina pidä. Aina löytyy ihmisiä, joiden mielestä tämä ystävyys ei ole tärkeä ja he heittävät roskia maahan tai tekevät nuotioita kielletyissä paikoissa. Nämä ihmiset eivät ymmärrä, että aiheuttavat harmia luonnolle. Ja sairaana luonto ei pysty meille tarjoamaan mitään hyvää. Luontoa hävittäessämme hävitämme samalla myös itseämme.
Mitä saisimme tehdä luonnon säästämisen hyväksi? Itse asiassa ne ovat pieniä asioita, joista sinäkin olet varmasti jo kuullut. Roskat kuuluvat roskikseen. Olisi hyvä, jos pystyisit lajittelemaan jätteet, sillä vanhasta roskasta voi valmistaa täysin uusia ja tarpeellisia asioita. Esimerkiksi vanhasta paperista pystyy valmistamaan uutta paperia ilman, että pitää kaataa puita. Vettäkään ei pidä loputtomasti haaskata. Kun peset hampaitasi, älä juoksuta koko aikaa vettä hanasta. Sähkön säästäminen auttaa myös säästämään luontoa. Kun poistut huoneesta, muista aina sammuttaa valot.
Ystävä pitäisi tuntea. Tunnetko sinä luontoa? Jos näet metsässä eläimen jäljen, tiedätkö, mikä eläin sen on tehnyt? Tiedätkö, miten tiainen laulaa? Tai varis? Millaisia hyönteisiä olet nähnyt heinikossa? Oletko löytänyt rannalla kävellessäsi jonkin mielenkiintoisen kiven? Luonnon tunteminen on mielenkiintoista, sillä luonto on hyvin monipuolinen ja värikäs.
Ystävämme luonto odottaa löytäjäänsä!
Ystävämme museo
Tässä huoneessa on viiden eri ammattilaisen työtilat: siirtomaatavarakauppa, postikonttori, kellosepän työhuone, ompelimo ja valokuvaajan ateljee. Jos katsot tarkasti, huomaat, että nykyisin nämä työt näyttävät vähän toisenlaisilta. Siirtomaatavarakaupan nimeä ei nykyään edes käytetä. Ennen vanhaan siirtomaatavarakaupoiksi kutsuttiin niitä kauppoja, joista pystyi ostamaan kaikkea nuppineuloista elintarvikkeisiin. Löydät varmasti jokaisesta työtilasta sellaisia esineitä, jotka eivät nykyisin ole enää edes käytössä.
Millaisilta näyttivät ennen vanhaan näiden ammattilaisten työhuoneet, sen näet jokaisen työtilan kohdalla olevasta suuresta valokuvasta. Nämä vanhat valokuvat ovat peräisin Viron historiallisesta museosta. Voit löytää täältä myös monia mielenkiintoisia, vanhanaikaisia esineitä, jotka ovat Tallinnan Kaupunginmuseon kokoelmista. Kun laitat kuulokkeet päähäsi ja kuuntelet tarkasti, niin nämä esineet kertovat sinulle oman tarinansa.
Vanhat esineet, joita niiden omistajat eivät enää tarvitse, voivat päätyä museoon. Museo on kuin vanhojen asioiden ystävä. Museo kerää, tutkii, säilyttää ja esittelee vanhoja asioita. Jokaisella vanhalla asialla on oma historiansa. Ne kertovat, kuinka vanhoja ne ovat, kenelle ne ovat kuuluneet, mihin niitä on käytetty ja millaisesta ajasta ne ovat meille päätyneet. Ystävämme museo osaa parhaiten arvostaa vanhojen esineiden tarinoita. Vanhojen esineiden ansiosta tiedämme, millaista elämä on vanhaan ollut.
Nykypäivän ihmisellä on kaikenlaisia esineitä. Esineet ovat tarpeellisia. Esineet ovat kuin ystäviämme. Ruuan valmistamiseen tarvitaan kattiloita ja pannuja. Talon rakentaminen vaatii nauloja ja vasaran. Nukkumiseen tarvitaan sänkyä. Ja leikkikaluja tarvitaan leikkimiseen. Mitä enemmän, sen parempi, varmaankin ajattelet. Mutta onko asia todella näin? Jokainen esine muuttuu joskus vanhaksi tai rikkoutuu tai et vain enää tarvitse sitä. Valitettavasti kaikki vanhat esineet eivät myöskään mahdu museoihin. Siispä osa tulee heittää pois. Mutta jos esineet ovat ehjiä, olisi huomattavasti parempi antaa ne jollekin toiselle, joka saattaa niitä tarvita.
Millaisia esineitä tarvitsee myyjä, postiljooni, kelloseppä, ompelija tai valokuvaaja? Kokeile täällä itse näitä ammatteja. Sitten tiedät varmasti, mitä esineitä näissä ammateissa tarvitaan.
Onko sinulla kotona vain sellaisia tavaroita, joita todella tarvitset?
Pidätkö hyvää huolta omista tavaroistasi?
Ystävämme museon huone toivottaa mukavia puuhahetkiä!
Pieni vihje: Miia-Milla-Manda -museossa on vielä muuallakin samanlaisia työtiloja: siirtomaatavarakauppa, postikonttori, kelloseppä, ompelimo ja valokuva-ateljee. Yritä löytää ne!
Miia-Milla-Mandan huone
Miia-Milla-Mandalla on oma huone. Todellisuudessa huone on varsin pieni, mutta leikkien temmellyksessä sinne voi mahtua vaikka koko maailma. Tavallisesta kaappikellosta voi tulla kellotorni ja nukkekoti voi kasvaa niin suureksi, että sinne mahtuu itsekin sisään. Leikeissähän kaikki on mahdollista.
Leikkiessään Miia-Milla-Mandalle pälkähtää mieleen kaikenlaisia hauskoja ajatuksia. Ajatteleminen kun on mukavaa. Tällä hetkellä Miia-Milla-Manda pohtii omassa huoneessaan eniten ystävyyttä. Miten ystäviä saadaan? Miten ollaan hyviä ystäviä? Miten riidat sovitaan ystävän kanssa? Miten tulee toimia, jos menettää ystävänsä? Nämä ovat kysymyksiä, jotka pyörivät Miia-Milla-Mandan päässä. Kaikki hänen lempileikkinsä ja -puuhansa liittyvät ystäviin. Miia-Milla-Manda on kysynyt myös toisilta lapsilta, mitä he ajattelevat ystävyydestä. Näitä ajatuksia löydät myös Miia-Milla-Mandan huoneesta.
Miia-Milla-Mandan huoneessa on monenlaisia mielenkiintoisia asioita. Jokaisen suuremman esineen luona seinällä on pieni tarina, josta voit lukea, mikä esine on kyseessä. Miia-Milla-Manda on valmis myös jakamaan kaiken kanssasi. Täällä on paljon mielenkiintoista puuhasteltavaa, kiipeiltävää, leikittävää, luettavaa ja pohdittavaa. Sinäkin pääset tekemään tätä kaikkea, kun tulet hyvin toimeen muiden lasten kanssa.
Miia-Milla-Mandan huoneessa voit pohtia:
Miten minä olen löytänyt itselleni ystäviä?
Millainen on todellinen ystävä?
Millaisia ystäväni ovat?
Millainen ystävä minä itse olen?
Mihin tarvitsen ystäviä?
Miten huolehdin ystävyydestä?
Onko tässä huoneessa joku mukava lapsi, jonka kanssa voisin ystävystyä?
Vielä muutama pieni toive: Miia-Milla-Mandan huoneessa on paljon mukavampi olla ilman ulkojalkineita. Kuka nyt jättäisi saappaat jalkaan mennessään kylään! Ja Miia-Milla-Manda on kiitollinen, jos hänen tavaroitaan käsiteltäisiin niin, että ne pysyisivät ehjinä ja leikin lopuksi vietäisiin takaisin niiden omille paikoilleen.
Mukavia hetkiä Miia-Milla-Mandan huoneessa!
